Eräs ensimmäisistä kristityistä kirjoittaa Raamatussa näin: “En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo”. Rippikoulussa kantaaottavia musiikkivideoita katseltuamme puhuimme synnistä ja omastatunnosta, kaikesta siitä pahasta mitä teemme toisillemme sekä luonnolle. Monelle oli helppo löytää musiikkivideosta jokin sellainen kohta, joka pysäytti nostamalla tunteet pintaan. Toisille tällainen kohta saattoi olla öljyn peitossa makaava lintu, toisille sodan keskelle joutunut lapsi.

Näiden musiikkivideoiden antamasta kuvasta puuttui jokin elementti niitä ympäröivän kauheuden keskellä. Sellainen elementti, johon me olemme ehkä tottuneet. Rakkaus. Välittäminen. Leirillä eräs isosistamme sanoi iltahartauspuheessaan näin: “Kun me uskotaan Jumalaan, se tavallaan toimii meidän kautta”. Niinhän se on. Meillä jokaisella on oma paikkamme tässä maailmassa, mutta jokainen meistä on tehty samalla auttamaan muita. Rakastamaan muita. Raamatussa sanotaan myös näin: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset”. Kaikessa on siis kyse lähimmäisen rakkaudesta.

Äsken luetussa päivän evankeliumissa Jeesus käskee meitä rakastamaan myös vihamiehiämme ja tekemään toisille niin kuin haluaisimme itsellemme tehtävän. Vaatimukset kuulostavat lähes mahdottomilta, jopa järjettömiltä, kun Jeesus kehottaa vielä lyötyä kääntämään toisenkin poskensa, viittansa menettänyttä antamaan paitansakin. Tekstistä saa helposti käsityksen, että meidän tulisi rakkaudesta alistua aina muiden tahtoon, toimia niin kuin muut haluavat. Uhrautua välittämättä itsestämme.

Rakkaus on kuitenkin jotakin aivan muuta kuin alistumista toisten tahtoon. Rakkaus on toisen huomioonottamista kaikissa tilanteissa. Rakkaus on uhrautumista toisen puolesta ja kunnioitusta häntä kohtaan. Rakkaus on välittämistä. Rakkaus auttaa meitä ajattelemaan toistemme parasta. Tekemään toisillemme, niin kuin haluaisimme itsellemme tehtävän. Rakkaus ei ole suinkaan alistumista, mutta se on nöyryyttä toisen ihmisen edessä.

Voisiko avain päivän tekstiin olla juuri rakkaudessa piilevässä nöyryydessä? Jotta voisimme todella auttaa toista ihmistä, on meidän ajateltava asioita hänen lähtökohdistaan käsin. Meidän on lähestyttävä muita nöyränä. Se vaatii joskus tinkimistä omasta ajattelumallista. Se, joka on meille tärkeää, ei välttämättä ole sitä muille. Kun me riisumme itsemme ennakkoluuloista ja ylpeydestä, luovumme viitan lisäksi myös paidastamme, pystymme näkemään maailman myös muiden ihmisten silmin. Tekemään toisille niin kuin haluaisimme itsellemme tehtävän.

Rippileirillä saimme viettää viikon yhdessä suurella porukalla. Yhteisen ohjelman lisäksi myös vapaa-ajat vietettiin suurelta osin yhdessä. Lisäksi söimme yhdessä ja kokoonnuimme hiljentymään yhdessä useita kertoja päivässä. Jatkuvasti pystyimme tuntemaan tai vähintäänkin kuulemaan muiden läsnäolon ympärillämme. Hiljaisuus saapui vasta unen tultua, jos silloinkaan. Yhdessäolo loi paljon iloa ja turvaa, mutta se vaati kuitenkin jokaiselta tiettyjä voimia. Se vaati muiden kunnioittamista ja omista haluistaan ja rajoistaan tinkimistä. Se vaati toisten kuuntelua ja tilan antamista eri tilanteissa. Se vaati tukemista ja rohkaisemista. Kaikki tämä sujui leirillämme kuitenkin mahtavasti. Oli upea nähdä kuinka ryhmä alkoi kasaantua yhteen ja jokainen löysi oman paikkansa tässä isommassa joukossa. Ehkä juuri tämä onnistunut yhdessäolo leirin aikana opetti meille enemmän lähimmäisenrakkaudesta, kuin osaamme aavistaakaan.

Kuten Joonas iltahartaudessaan sanoi, Jumala toimii tässä maailmassa meidän kauttamme. Teidän kauttanne. Jumalalla ei ole tapana tehdä säväyttäviä tempauksia, pudotella uusia autoja niitä rukoileville tai antaa ihmisille supervoimia. Sen sijaan Jumala toimii meidän jokaisen kautta tavallisessa arjessa rakastamalla ja välittämällä. Apu ja turva on lähempänä, kuin usein tajuammekaan. Apu ja turva on juuri toisissa ihmisissä meidän ympärillämme. Jumalan rakkaus piilee jokaisessa hyvässä teossa, jonka me teemme toisillemme. Jumalaa etsiessä on turha tiirailla kaukoputkeen, meidän pitää katsoa lähemmäs.

Raamatussa sanotaan vielä näin: “Rakkaus tekee kaiken täydelliseksi”.

Alkää siis missään vaiheessa pelätkö rakastaa toisianne. Olkaa reippaasti iloisia ja jakakaa iloisuutta myös muille. Tarjotkaa rohkeasti apunne sitä tarvitseville ja uskaltakaa joskus myös nöyrtyä toistenne edessä. Kukaan meistä ei ole toista parempi. Me ollaan oikeastaan kaikki parhaita.

Vanhemmat, kummit ja mummit. Teitä on siunattu näillä nuorilla. Toimikaa te esimerkkeinä näille nuorille niin teoillanne kuin ajatuksillannekin. Tukekaa heitä vaikeina hetkinä ja uskaltakaa myös osoittaa nöyryyttä rakkaiden nuortenne edessä.

Rakkaat nuoret. Teillä on koko elämä vielä edessänne. Uskaltakaahan loistaa valona tässä maailmassa tukien toinen toistanne. Se, millainen maailma on, riippuu meistä jokaisesta. Kun me uskallamme hymyillä, siihen hymyyn kyllä vastataan.