Pienessä yksiössäni on huomenna ensimmäinen näyttö. Muutan itse pois ja samalla minusta tulee vuokraisäntä. Iso juttu.

Ostin kämppäni yli neljä vuotta sitten ja olen asunut täällä siitä lähtien. Olen sisustanut ja maalannut, siivonnut ja kerännyt tavaraa nurkkiini. Olen ollut poissa, mutta aina on ollut oma koti mihin lopulta palata. Tuntuu oudolta luopua kaikesta tästä. Tuntuu oudolta myös muuttaa toisen luo. Olen tähän mennessä ollut aina omillani, tehnyt niinkuin haluan, ollut yksin kun siltä tuntuu. Entä nyt?

Tätä ajatellessani huomaan, että minua ei pelota itseni puolesta, vaan toisen. Muutan hänen luokseen, olen hänen keittiössään, olohuoneessaan ja makuuhuoneessaan. Olenko hänen tiellään, onko hän harkinnut kaiken loppuun asti?

En epäröi, olen varma. Uskon, että me olemme kummatkin varmoja. Uskon, että me onnistumme kaikessa, mitä eteen tulee.