Jos saisit antaa yhden neuvon lapsellesi, tai jollekin toiselle tärkeälle ihmiselle, mikä se olisi? Yksi neuvo, joka jäisi hänen mieleensä.

"Maine kantaa sinua läpi elämäsi", kuuluisi omani.

Varsinkin ennen maineella on ollut suuri merkitys ja joissain kulttuureissa on vieläkin. Lähi-idässä maine joko kantaa tai pettää alta. Isompi virhe nuoruudessa voi vaikuttaa vielä aikuisiällä esimerkiksi työnsaantiin tai avioliittoon. Tottakai haluamme mieluummin työntekijäksemme tai puolisoksemme kunniallisen ihmisisen.

Länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa uudet alut ovat tuttuja. Aina voi aloitaa alusta, jossain muussa kaupungissa, ehkä toisessa maassa. Helpompaa saattaisi olla, jos uusia alkuja ei olisi. Tuntuu siltä, että moni ei kovinkaan paljon ajattele omaa mainettaan. Tuntuu ikävältä katsella ja kuunnella sivusta, kuinka joku nuori tyttö on maannut lähes jokaisen kaveripiiriläisen kanssa. Ja vanhemmatkin. Khaled Hosseinin Leijapojassa kiinnitetään asiaan huomiota. Afgaanityttö itkee miksi pojat saavat käyttäytyä miten vain, mutta pienikin virhe tytöltä muistetaan ikuisesti. Elämme elämäämme tekojemme kautta, niin se vain on. Sukupuolesta riippumatta.

Varmasti jokainen meistä toivoo, että jonkin tekonsa saisi tekemättömäksi. Elämä ei ole tietokonepeli, jonka voimme halutessamme aloittaa aina alusta. Olemme väistämättä sidottuja aiempaan tekemäämme, vanhenemme tekojemme kautta. Virheiden kanssa on vain elettävä, ehkä joskus meille tarjoutuu tilaisuus hyvittää tekomme.

Myös kaikki valinnat heijastuvat maineeseemme. On eri asia oletko töissä Helsingin Sanomissa vai Ilta-Sanomissa tehdessäsi haastattelua juttuun liittyen. Jollekin konkurssi tai epäonnistunut suuri kauppa voi olla esteenä tulevaisuuden onnistumisille samalla alalla. Me emme aina voi tehdä näitä valintoja, se on selvä. Senkin kanssa on vain elettävä.

Maine on pieniä tekoja elämämme varrella. Voimme aina yrittää parhaamme ja katsoa mihin sillä pääsee. Varmasti pitkälle.