Oma elämäntilanteeni tuntuu tällä hetkellä mielettömän hienolta. Mahdollisuudet on vaikka mihin, jos vain pelaa korttinsa oikein. Mikä sitten on oikein?

Olen aikaisemmin todennut uskovani, että jokainen arkipäivä on mahdollisuuksia täynnä. Mihin niistä pitäisi uskaltaa tarttua? Jos elämässä on parisuhde, perhe, opiskelu, työ, harrastukset ja ystävät, niin mihin niistä panostaa? Kaikkiin mahdollisuuksiin kun vain ei voi tarttua.

Itselleni jonkinlainen priorisointi on selvää. Parisuhde ja perhe ensin, sitten kaikki muut. Työ, opiskelu ja ystävät joutuvat joskus kilpailemaan keskenään, harrastukset puolestaan järkevä ihminen jättäisi viimeiseksi. Toisaalta kun kaikki muu on hyvin, pitää myös harrastuksille antaa aikaa.

Ongelma on viimeistään siinä vaiheessa, kun aika harrastuksille alkaa. Mikä harrastus ansaitsee eniten aikaa? Olohuoneessa lojuva kitara, vaatehuoneessa riippuvat kiipeily- ja salibandykamat vaativat huomiota jo pelkällä näkyvyydellään. En vain ehdi huomioimaan kaikkea, en jaksa. Silloin jää helposti kaikki tekemättä. Kuitenkin harrastukset ovat aina olleet se osa elämästäni, josta peilaan voimaa myös muille elämän osa-alueille.

Yskinkertaiset oivallukset ovat elämän parasta antia. En ole viikkoon jaksanut nousta kunnolla ylös sängystä. Ehkä tämä älytön väsymys liittyy pimeyden lisäksi myös ihan puhtaasti siihen faktaan, että en ole ehtinyt harrastaa. Ehkä pieni kiipeilysessio aamusta saisi tsemppaamaan itseni ylös sängystä. Ehkä päivittäinen kitaransoitto auttaisi myös johonkin suuntaan. Jos ei muuta, niin näillä harrastuksilla saan vietyä aikaa pois muilta osa-alueita, joka tarkoittaa puolestaan sitä, että vähemmällä ajalla kaikki on hoidettava kunnolla.

Ehkä vain pitäisi koettaa jaksaa. Antaa lähes kaikelle mahdollisuus. Ehkä se piristys tulee juuri niistä elämän pienistä asioista kaiken muun hienon rinnalla. Raha ei tee onnelliseksi, ei hieno asunto tai auto. Kaikki muu elämän sisältö, parisuhde, harrastukset, työ, opiskelu ja ystävät, tuovat elämälle tarkoituksen ja auttavat jaksamaan. Tekevät pirteäksi.

On helppo ajatella näin, mutta toimiiko se? Vai olisko kuitenkin parempi keskittyä vain johonkin, hyväksyä, ettei kaikkeen ole aikaa? Tällä hetkellä parisuhteen ohella työ ja opiskelu ovat ne tärkeimmät. Joskus pitää ajatella puhtaasti tulevaisuutta, ei jää aikaa elää hetkessä. Ei kai ne muut mihinkään katoa.