Viimeisen kuukauden aikana olen viettänyt kotona 2 yötä. Ystäviäni en ole nähnyt pitkään aikaan, kaikesta on joutunut vähän tinkimään. Paras ystäväni huomautti tänään, että "ei tuossa ole mitään järkeä, itse en jaksaisi ollenkaan". Toinen hyvä ystäväni kirjoitti Skypessä lyhyen juttelun jälkeen: "Soittele ku oot vähemmän kiireinen". Niin.

Tuntuu että nyt tuli stoppi. Huomenna alkaa leiri, onneksi kesän viimeinen. En ole kuitenkaan pakannut, katsonut ohjelmaa saati suunnitellut sitä. Eikä kiinnostaisi yhtään.

Onneksi leiri on viimeinen. Haen itseasiassa samalla uusia työpaikkoja, tiedän että en ehtisi, mutta teen sen kuitenkin. Piti myös siivota, en jaksanut edes aloittaa. Edessä viikon leiri, mutta ajatukset ovat täysin sen jälkeisissä tunnelmissa: suurin osa elokuusta aikaa suunnitella omia juttuja, kämpän vuokraamista, muuttoa, opiskeluita, tulevaa syksyä ja muuta. Aikaa on myös lukea, katsoa elokuvia, nukkua pitkään. Olla tekemättä mitään. Tosihommat alkaa uudestaan vasta syyskuussa.

Oikeastaanhan tässä menee aika kivasti. Leirillä ollessa tulee palkka. Leirin jälkeen on loma. Leirin porukka vaikuttaa asialliselta, vaikkakin työntekijätoverini vaikuttavatkin olevan täysiä mulkkuja. Viikko töitä ja koko kesän hommat hoidettu. Onneksi toisen seurakunnan pomo on tukena, vaati soittamaan leiriltä ja purkamaan fiiliksiä. Välittäminen on hieno juttu, kun tietää, että se on aitoa.

 "Lähdin leirille mukaan siksi, että voin antaa lapselleni sellaisen kokemuksen, joka itselleni on jäänyt lapsuudesta mieleen". Näin kuului tulevan leirini nuorisotyöntekijän vastaus ensimmäsiessä tutustumisessa kysymykseen "Miksi lähdet leirille?".  Hän ottaa siis kolme vaahtosammuttimen kokoista lastaan mukaan leirille. Ja vaimon. Varmasti kokemus saattaa olla kiva, mutta kenen kustannuksella kaikki tapahtuu? Nuorten.

Ja ensimmäisessä tapaamisessa: "Ei kannata ottaa mallia musta. Mä en ikinä suunnittele mitään. Edellisessä seurakunnassa oli työkaverin kanssa sellanen veto, että ei saa suunnitella mitään vetämiään juttuja. Oli sairaan hauskaa, välillä kun kaikki meni ihan poskelleen". Onhan se kiva taas jos itsellä on hauskaa, mutta kenen kustannuksella? Nuorten.

Pitkä viikko edessä.