He kävelevät Amsterdamin keskustassa. Vaikka ei ollakaan kaukana, on kaikki jotenkin  niin erilaista. Kadut ovat siistejä, talot hienoja ja ihmiset kauniita. Kaikki juuri hänen makuunsa - lievän boheemia, mutta silti vaurasta, jopa rikasta. Hän voisi olla täällä jonkun muun kanssa. Oikeastaan haluaisikin. Todellisuudessa hän haluaisi jakaa kokemuksen rakkaansa kanssa. Rakkaan, joka on alkanut tuntumaan sydämessä myös katkeruutena.

Kapungin katutaide hienoa. Paljon hienompaa kuin Helsingissä, täällä ihmiset ovat oikeasti lahjakkaita. Ihmisillä on jotakin sanottavaa. Hän löytää kymmenien lomittaisten maalausten keskeltä sellaisen, joka on tehty juuri hänelle. Niin hän uskoo, haluaa uskoa. Hän kaivaa taskustaan ryppyisen kuitin, jonka taakse hän antaa ystävänsä hahmotella seinään maalattua kuvaa. Kuvaa, joka on hänen tapansa jakaa matka rakkaansa kanssa.

"This is going to hurt". "I don't care, I like pain". Homma voi alkaa. Kylki paljaaksi ja neula surisemaan. Kipu on lähes sietämätön, todellisuudessa hän inhoaa sitä yli kaiken. Todellisuudessa hän ei ole sitä juurikaan kokenut. Onneksi Amsterdam tarjoaa laillista puudutusta tutuin menetelmin.

Valmis. Kuvassa nuori poika ja tyttö kohtaavat. Pojalla on selän takanaan tytölle kukkia. Kukkia, jotka hän on juuri poiminut vastoin kaikkia tapojaan vain tyttöä varten. Myös tytöllä on yllätys - lihanuijaa muistuttava pesäpallomaila, jonka päässä kasa nauloja. Jotta kaikki sattuisi vielä enemmän.