Onkohan olemassa joku sellainen universaali hetki, jolloin ihminen kokee saavuttaneensa jotakin? Ehkä naama Hesarin etusivulla, nimi elokuvan lopputeksteissä, kirjan julkaiseminen? 5000e kuukausipalkka?

Menestystä tuntuu olevan niin monenlaista ja jokaisella on omat käsityksensä menestymisestä. Suurimmalla osalla se on ilmeisesti palkka. Työelämästä vieraantuneet nuoruuttaan tolkuttomasti pidentäneet opiskelijat olettavat koulutuksensä pätevöittävän suoraan hyväpalkkaisiin johtotehtäviin. Johtamisen alalla ei ole niinkään väliä, kunhan on hyvä palkka. Pettymys tulee varmasti monen kohdalla olemaan suuri.

Mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä sekaisin syövä piakkoin valmistuva ystäväni totesi juuri, että ei aio nostaa persettään alle 3000e kuukausipalkalla. Ammattikorkeakoulun tutkinnolla kova vaatimus. Eikö mielekäs työ kohtalaisella palkalla ole enää tavoittelemisen arvoista?

Ehkä ihmiset jakaantuu kahteen ryhmään. Niihin, jotka etsivät mielekästä työtä ja pyrkivät nauttimaan elämästä yksityisesti, ja toisaalta niihin, jotka juoksevat rahan perässä levittäen elämänsä koko ympäristöönsä. Eilispäivän Hesarista löytyy oiva esimerkki: menestyvä päätoimittaja ajaa hienolla autolla, ja kehuskelee ostaneensa perheensä viikonloppuruuat 20 eurolla. Toinen tinkii siitä mikä näkyy ulospäin ja elättää perheensä eettisesti ja terveellisesti.

Paineet saavat aikaan ristiriitaisuuden. Ehkä ihminen voisi olla onnellisempi, jos kokisi joskus saavuttaneensa jotakin. Joskus voisi vain pysähtyä hetkeksi miettimään kaikkea sitä mitä jo on. Ehkä jopa pyytää ystävät kylään ja juhlia yhteisiä saavutuksia.