Äiti haluaisi lastenlapsia. Tietenkin.

Samaan aikaan ympäristöministeri toteaa, että tällä tahdilla vuonna 2050 tarvitaan kolme maapalloa, jotta resurssit riittävät. Vettä kun ei vain ole kaikille.

Planeettamme maa -elokuva tarjoaa huikean näköalan siihen todellisuuteen, joka maapallolla vallitsee. Jäätiköt sulavat, virrat muuttuvat, eläimet kuolevat. Muutaman asteen muutos Atlantilla saattaa vaikuttaa radikaalisti elämäämme Euroopassa.

Mammapalstoilla valitetaan, kun jonkun perhettä on moitittu lentämisestä. "Ettekö ajattele lainkaan ympäristöä?". Onhan se totta, lentäminen kun saastuttaa aivan helvetisti! Mutta entä lapsi? Saati kolme lasta? Eikö lapsi ole se kaikista pahin teko ympäristöä vastaan?

Joskus kuulee puhuttavan, kuinka yksineläjät ja lapsettomat pariskunnat ovat niin keskittyneitä itseensä ja omaan uraansa, että he eivät ajattele lapsia ja todellisen perheen perustamista. Toiset eivät vain uskalla, lasten saaminen ja kasvattaminen kun on niin vastuullista puuhaa ja kaikilla kun ei ole kykyä kantaa todellista vastuuta elämässään.

Näin puhuvat kouluttamattomat kolmen lapsen lähiöperheiden äidit. Tämän päivän nuorisotyössä huomaa, että harva on vastuutaan kantanut.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että maapallo ei kestä kaikkea. Onhan se kiva ajatella, että lapsi pitää huolta sitten vanhana. Eikö ole kuitenkin hiukan eettisesti vastuutonta tehdä lasta maailmaan, jossa pärjääminen 50 vuoden päästä voi olla hyvinkin raskasta? Olisko kuitenkin niin, että lapsettomat ottavat vastuun lapsiperheistä ja maapallon hyvinvoinnista?

En itse kiinnitä juuri huomiota omaan ilmastokäyttäytymiseeni. Käytän julkisia, harvemmin autoa. Lennän harvoin. Parasta on se, että ei tarvitse miettiä. Järkevällä käyttäytymisellä kun voidaan elää eettisesti oikein.

En vain ole varma, onko minusta muiden vastuun kantajaksi.