Asioita ei voi suunnitella liikaa, muuten kaikki menee puihin. Kun asiat eivät mene niin kuin on suunnitellut, tulee pettymyksiä. Pettymykset ei puolestaan auta yhtään eteenpäin.

En jaksa enää stressata turhaan asioita, jotka tulevat kuitenkin väistämättä sujumaan hyvin. Olen pyrkinyt suunnittelemaan liikaa, monessa asiassa. Olen pyrkinyt olemaan liian selvillä kaikesta. Sekä opiskeluun, että elämään liittyen. Ehkä kaikkeen ei tarvitse olla suunnitelmaa, ehkä toista ei tarvitse aina ymmärtää. Suunnitteleminen, toisen ymmärtäminen, asioiden selvittely. Kaikki vaativat valtavasti aikaa ja energiaa. Ehkä ymmätäminen voi kuitenkin olla tärkeää, mutta entä asioiden selvittäminen?

Eilen tuntui siltä, että on pakko alkaa relaamaan. Pakko päästää irti joistakin asioista, aloittaa puhtaalta pöydältä. Pakko olla ymmärtämättä kaikkea. Elämä menee niin kuin on mennäkseen. Tottakai siihen voi vaikuttaa, mutta kannattaako se? Tietysti joissain määrin, mutta että liiaksi? Sekä asioiden, että ihmisten välisten suhteiden pitää olla luonnollisia, niinhän se on. Liika yrittäminen, vaikuttaminen, tekee elämästä helposti luonnotonta.