Haluaisin päästä ihmisten pään sisään, käsiksi ihmisten ajatusmaailmoihin. Tietää, miten muut ajattelevat, mitä heidän päässään liikkuu.

Olen pohtinut graduni aihetta valehtelematta useita viikkoja lähes täyspäiväisesti. Noh, pohtiminen antaa ehkä hiukan väärän kuvan, onhan siihen muutakin mahtunut. Tällä hetkellä kotona on toista kymmentä kirjaa, joita en sittenkään tarvitse. Viikko sitten palautin kirjastoon saman verran, tajuttuani silloin saman. Kirjoihin tutustuminen on kyllä viisastuttanut, antanut uutta näkökulmaa eri asioihin, mutta tässä tilanteessa tehty työ kuulostaa täysin turhalta.

Aamulla matkalla yliopistolle käytin aikaani hyödyksi ja ideoin. Ei toiminut. Kolmen tunnin luento kului taas ideointiin, ei toiminut. Aikaa aiheen keksimiselle olisi puoli tuntia, ennen kuin esittäisin sen ohjaajalleni. Aiheen, jonka kehittelyyn on ollut aikaa useita kuukausia. Aiheen, joka piti esitellä ryhmälle jo viikko sitten, josta huomenna pitäisi olla taas selkeä suunnitelma valmiina. Päähän mahtui vain valtavasti keskenään sekaisin olevia toimimattomia ajatuksia. Päätin käyttää viimeisen puolituntiseni ruokailuun ystävieni kanssa.

"Apua. Jeesatkaa aiheen kanssa". Ensimmäinen heitto, jackpot. Ruoka alas ja ohjaajan puheille. "Erinomainen aihe, tuore ja tutkimaton, lisäksi valtavan kiinnostava".