Joskus  voi rehellisesti sanoa, että on kiva olla töissä. Tällä hetkellä on menossa kesän kolmas rippikoulu. Paikka on mainio, leirikeskus pienen järven laidalla. Ei muita häiritsemässä ja vesikin on lämmintä. Ja onnistumisen takaa vielä hyvä leiriporukka ja isoset. Ja tietysti myös omat onnistumisen kokemukset.

Kesä näyttää muutenkiin kivalta. Tämän jälkeen on jäljellä enää yksi rippikoulu ja sitä ennen yli viikon rentoutuminen Norjan Lyngenin vuoristomaisemissa, kyllä kelpaa. Tavoitteena on koko kesän ollut tehdä kunnolla töitä, jotta ensi vuodesta voisi kuluttuu suurimman osan opiskeluun ja tutkinnon loppuun saattamiseen.

Pieniä paineita tulee kuitenkin opinnoista. Gradu, pääaineopinnot loppuun ja uusi sivuaine. Turha kai sitä vielä on stressata, oikeestaan ihan kiva ajatella olevansa jo niin loppusuoralla.

Kesä on muutenkin sujunut leppoisissa merkeissä, kun lomat on sattunut aurinkoisille ilmoille ja on pystynyt hyödyntämään kaiken vapaan kunnon rentoutumiseen. Ja töissäkin on päässyt tekemään kivoja juttuja, toteuttamaan oikeastaan jo pidempiaikaisempia haaveita, kuten vaellusta ja koskenlaskua. Sekä kumilautalla, että uimalla. Välillä tuntuu siltä, että on jollain tavalla aika kiva työ. Kokemuksia sekä itselle, että nuorille.

Ja jos katsoo toiselta kannalta, töissä tuntuu oppivan koko ajan jotain uutta. Ei oikeastaan ikinä voi ajatella olevansa valmis ryhmänohjaaja. Aina oppii uusia tapoja ja erilaisista ihimisistä koostuvien ryhmien käyttäytymismalleja. Niiistä on ihan varmasti hyötyä tulevaisuudessa, niin opiskellessa kuin kohta työelämässäkin. Missä se oma paikka sitten onkaan.