En ole taas pitkään aikaan saanut juuri mitään aikaiseksi. Turhauttaa.

Gradu pitäisi olal jo pitkällä, mutta kun ei ole. Tutkimussuunnitelman laadin yhdessä illassa. En palannut siihen lainkaan ennen tätä päivää, jolloin käsittelimme sen seminaarissa. Koko tutkimuskysymys kyseenalaistettiin, kaikki olisi tavallaan aloitettava alusta. Paskat.

Visio on hyvä juttu. Samoin terve itsepäisyys. Tällä hetkellä pettymys itseeni on saanut sen aikaan, että olen poikkeuksellisen vahvasti koettanut pitää puoliani oman visioni suhteen. Pitäisi ehkä välillä kuunnella muita, kyseenalaistaa onko tässä mitään järkeä. Yritän varoituksista huolimatta jatkaa polkua, joka johtaa seinään. Suoraan sanottuna vituttaa.

Pitäisi tehdä asiat selviksi, laatia aikatauluja. Vaikka kuinka olenkin iloinen omasta elämäntilanteestani, mahdollisuudesta ottaa vähän rennommin viimeisenä opiskeluvuotena, niin laadusta en voi alkaa tinkimään. Olen aina ollut hyvä, yksi parhaista. Tällä hetkellä kaukana siitä, ehkä jopa sieltä heikoimmasta päästä. Suurimman virheen olen tehnyt laiskuuttani - kun johonkin ryhtyy, se on tehtävä kunnolla.

Pakko alkaa laatimaan aikatauluja, selviä deadlineja ja tavoitteita. Annan viikon aikaa omalle pohdinnalle ja sen kehittelylle. Viikon aikaa omalle jääräpäisyydelle. On vaan niin paljon muutakin. Sunnuntaihin mennessä kaiken on oltava selvää. Enää en voi tinkiä, on pakko aloittaa uusi vaihe. Katsotaan mitä tästä tulee..