"Ei tässä oo mitään järkeä" - lause, joka on pyörinyt mielessä enemmän kuin useasti menneen viikon aikana. Muutto vaatii voimia, se on selvä juttu, mutta että näin paljon!

Kaikki voisi tietysti olla helpompaa. Pieneen yksiöön mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Sellaista tavaraa, jolla ei ihan oikeasti tee mitään. Voisi tehdä, mutta ei ehdi. Ei jaksa. Ei kiinnosta. Pakko näitä tavaroita on kuitenkin olla. Jos vaikka joskus tarvitsisi.

Jossain pisteessä kaikki muodostuu ongelmaksi. Viimeistään muutossa, kun tajuaa, ettei tavarat yksinkertaisesti mahdu uuteen tuplasti isompaan asuntoon mitenkään järkevästi. Kaappeja on turha täyttää tavaralla, jota ei oikeasti tarvitse.

23,5 neliötä, jätesäkki UFF:ään, jätesäkki tuttavalle, kolme jätesäkkiä roskiin. Useampi laatikko varastoon ja sairas määrä tavaraa uuteen kotiin. "Ei tässä oo mitään järkeä".

Kristittyjen paasto on hieno juttu. Muistan riparilla puhuneeni paastonajasta niin, että se kolahtaa itseeni nyt. Loppujen lopuksi ihminen pärjää niin vähällä. Itseasiassa uskon ihmisen olevan jopa onnellisempi pärjätessään hiukan vähemmällä. Kaikki ei vaan ole tarpeellista ja niin hienoa. Olen puhunut nuorille näin: "Kun luopuu jostain, se antaa tilaa muulle. Vaatekaapin päivittäminen tuo tilaa uusille vaatteille, jotka eivät sinne muuten mahtuisi." Onko kuitenkaan pakko aina antaa tilaa jollekin muulle? Itse ajattelin kokeilla luopumista jostakin vastaanottamalla vain tyhjyyden. Ehkä sekin on jotain.